Tiberius Claudius Maximuksen hautakivi. Reliefi kuvaa hänen sotilasuransa huippukohtaa, kuolevan Daakian kuninkaan Decebaluksen vangitsemista. Kunniamerkkien kuvan alapuolella on tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus Claudius Tiberius Maximuksen elämästä, mistä on ollut paljon hyötyä myöhemmille sotahistorioitsijoille.
Vuonna 100 jKr. Rooman armeija oli pelottavin sotakoneisto, mitä antiikin aikana oli koskaan nähty.Sen ydin muodostui veteraanisotilaista, kuten Tiberius Claudius Maximus, jonka hautakivestä löytyy hänen merkittävän uransa täydellinen kuvaus.
Tiberius Claudius Maximus liittyi armeijaan ennen vuotta 85 jKr. Tämän perusteella hänen voidaan otaksua syntyneen vuoden 65 jKr. tienoilla ja liittyneen armeijaan tavalliseen tapaan noin 20-vuotiaana. Hän syntyi Makedonian Filippoissa, joka oli sotilassiirtokunta. On mahdollista, että hän kuului sotilassukuun. Maximus on mahdollisesti saanut etuoikeutetun kohtalon perheensä armeijakontaktien avulla, koska hänestä ilmeisesti tuli heti legioonan ratsumies, jokaiseen legioonaan kuuluvan ratsuväkiosaston jäsen.
Tämä legioona oli VII Claudia, joka alun perin oli sijoitettu Dalmatiaan, mutta se oli siirretty Moesiaan Tonavan altaalle daakialaisten ja sarmatialaisten ryöstöretkien vuoksi. Yksi Maximuksen tehtävistä oli hoitaa ratsumiesten rahastoa, jota he pitivät erillään muun legioonan säästöistä. Syynä tähän oli luultavasti se, että ratsumiehillä oli paremmat taloudelliset resurssit ja erilaiset tarpeet. Tämän jälkeen Maximuksesta tuli singularis, legioonan legaatin henkilökohtaisiin alaisiin kuuluva sotilas, jonka velvollisuudet ovat jääneet tuntemattomiksi.
Maximus joutui ensimmäisen kerran taisteluun Domitianuksen yrittäessä rajoittaa Daakian kuningaskunnan kasvavaa valtaa. Se, että keisari itse johti sotaretkeä, osoittaa miten vakavaksi uhka oli muodostunut. Maximus palkittiin esimerkillisestä käytöksestään taistelukentällä. Keisarin tunnustuksestä huolimatta Maximuksen ura ei näytä edenneen ennen kuin sotilaskeisari Trajanus tuli valtaan ja alkoi etsiä päteviä miehiä ylennettäviksi tulevaa Daakian sotaretkeään varten. Maximukseesta tuli nuorempi upseeri kymmenen vuotta keisarilta saamansa palkinnon jälkeen, ja hänen palkkansa nousi 700 denaariin vuodessa, mikä oli suuri summa. Maximus siirtyi pannonialaiseen ratsuväen erillisyksikköön, joka toimi usein legioona VII Claudian kanssa.
Maximuksen ratsuväenosaston sotilaat olivat legioonan tiedustelijoita, exploratores. Vaikka hän usein oli alipäällikkönä, hän oli komentovastuussa päivänä, jolloin hän saavutti sotilasuransa huippukohdan. Daakialaiset oli lyöty ja heidän kuninkaansa Decebalus oli pakomatkalla. Maximuksen ja hänen joukkonsa tehtävänä oli jäljittää kuningas ja mikäli mahdollista vangita hänet. Muussa tapauksessa hänet piti surmata hinnalla millä hyvänsä. Roomalaiset etenivät nopeasti kohti kuningasta ja tästä syystä Decebalus surmasi itsensä leikkaamalla kurkkunsa. Maximus saavutti kuninkaan ennen kuin tämä ehti kuolla, ja niin roomalaiset saattoivat sanoa, että Decebalus oli kuollut heidän vankinaan.
Maximuksen hautakivessä tämä hetki on tuotu esille ylpeästi ja kunniakkaasti. Maximuksen ratsuväen viitta hulmuaa hänen takanaan, ja tähtää keihäällä kohti kaatuvaa Decebalusta. Toisessa kädessään Maximuksella on kaksi keihästä ja soikea kilpi, jotka yhdessä kypärän ja rengaspanssarin kanssa kertovat, että hän oli hyvin aseistautunut ja suojautunut. Maximus kuvaa myös kahta Daakian sotaretkeltä saamaansa palkintoa.
Maximus oli Pannonian II ratsuväenosastossa kun se siirtyi itään taistelemaan Trajanuksen Parthian sodassa. Maximus sai siellä toisen palkinnon. Maximuksen on täytynyt tietää, että se oli hänen viimeinen sotaretkensä. Hän oli jo palvellut yli määräajan ja toimi vapaaehtoisena, voluntarius. Se ei ollut mitenkään epätavallista. Ratsumiehet ja apujoukkojen sotilaat jäivät usein palvelukseen 25 tai 30 vuodeksi legioonalaisten 20 palvelusvuoden sijasta.
Parthian sodan loputtua vuonna 115 Maximus päätti jäädä eläkkeelle ja sai provinssin komentajalta kunniallisen eron. Pannonian II ratsuväenosasto palasi Daakiaan vuonna 118 mutta siihen mennessä Maximus oli palannut kotiinsa Filippoihin viettämään viimeisiä elinvuosiaan.
Decebaluksen vangitseminen kuvattuna Trajanuksen pylväässä.
Filed under: Ancient Rome Tagged: Antiikin historia, Antiikin Rooma, Daakialaiset, Decebalus, Domitianus, Parthian sota, Ratsuväki, Roomalainen ratsumies, Rooman armeija, Rooman keisarit, Tiberius Claudius Maximus, Trajanus, VII Claudia
